Neljäntenä päivänä takki tuntui melko tyhjältä ja päädyimme Simon kanssa ajamaan palauttelua tasamaalla tunnin verran, todennäköisesti hyvä ratkaisu loppuleiriä ajatellen.

Viidentenä päivänä takki oli edelleen aika alkulenkistä melko tyhjän tuntuinen…erityisesti kun Henkka ilmoitti päivän lenkin pituudeksi arviolta 7 tuntia, edellyttäen että emme eksy pahasti. No, ensimmäiset 41km olikin sitten pelkkää asfalttinousua sämpylätauolla varustettuna ja alamäkeen käännyimme 2200 metrin korkeudesta 3h15min ylämäkeen ajon jälkeen. Mikä ihmeellisintä, tämä Henkan ehdottama reitti oli tismalleen sama jonka ajoimme viime helmikuussakin. Lähtöpaikka oli Las Lajaksen tuntumassa ja maasto-osuus päättyi Tauchon kulmille, josta lasketelteltiin Adejeen asfalttia pitkin ja kotiin Americaksen kautta. Alamäkiosuus oli leirin parasta antia tähän mennessä ja ehdottomasti nousumetrien arvoinen, tätä kelpaa suositella kelle vaan! Kokonaissaldona 87km, 5h45min ja 4400kcal.

Leirin kokonaissaldona tähän mennessä 21h40min, 282km, 16000kcal ja nousumetrejä n. 7500m. Päiviä on nyt mennyt viisi ja ajopäiviä on vielä yhdeksän jäljellä, saapa nähdä mikä on loppusaldona?

Eilen oli leirin ensimmäinen päivä, jolloin ajettiin iltasella reilu 2,5h /1900kcal tasamaata ja tänään olikin ohjelmassa heti leirin aluksi “kevyt” reilu 6h, vajaa 3000m vertikaalista nousua ja 4900kcal. Olo onkin jo kahden päivän jälkeen melko ajetun tuntuinen ja oikea polvi ilmoittelee taas olemassa olostaan. No, ei voi toisaalta valittaa, lämmintä on vajaa 30 astetta ja edessä on taatusti hauskat kaksi viikkoa! Lisäraportteja tulossa seuraavina päivinä!

Mondraker ei herätä monella juuri mitään fiiliksiä ja itsellekin merkki on suhteellisen vieras, tosin Duneja olen nähnyt Suomessakin muutamia lähivuosien aikana. Kun Hi5bikes otti merkin edustukseen nyt syksyllä ja tutkailin hieman tarkemmin geometrioita ja speksejä, ei auttanut enää muu kuin lähteä ostoksille kun ensimmäiset fillarit saapuivat Suomeen. Ostin siis kokonaisen Dune R:n ja vaihdoin osiksi Shimanon 10-vaihteista XT:tä, höystettynä Saintin jarruilla ja Eastonin 750mm leveällä tangolla. Kiekot ovat vielä lainassa pumptrack-fillarista ja päivittyvät myöhemmin.

Alla geometriataulukko, josta näkee että kyseessä on melko pitkä, matala, loivalla ohjauskulmalla/jyrkällä satulakulmalla varustettu fillari.Geometria vaikuttikin ensimmäisen pyörätielenkin perusteella erinomaiselta, perä ei liikoja notkunut & poimi patit hyvin ja pyörä vaikutti myös suhteellisen kepeältä polkea. Ja kaiken kruunaa myös maukas ulkonäkö! Kyllä tällä kelpaa vääntää lenkkiä ja hurjastella alamäissä!

Omalta osalta syksy 2010 käynnistyi mainiosti monipuolisen harjoittelun merkeissä ja motivaatio oli erinomainen. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun vuodenvaihteessa polven kipuilu alkoi taas vaivamaan toden teolla. Polvi kipeytyi hyvin vähästä harjoittelusta ja harkitsin jo vahvasti kilpapyöräilyuran lopettamista. Sama vaivahan oli minulla myös kauden 2010 alussa.  Onneksi huhtikuussa tilanne alkoi kuitenkin näyttämään hieman  valoisammalta ja pystyin taas harjoittelemaan kohtuullisen hyvin ja päätin jatkaa kilpailua.

Kuten odottaa saattoikin, oma kuntotaso oli kuitenkin hyvin huono läpi kauden, tehot puuttuivat totaalisesti ja niinpä kauden tulokset jäivätkin kokonaisuutena hyvin heikoiksi, eikä niissä olekaan juuri mitään kerrattavaa enää tässä vaiheessa vuotta. Autossa kisoista kotiin ajaessa fiilis ei siis aina ollut aivan katossa. Miksi sitten kuitenkin ajoin kisoja suhteellisen paljon? Vastaukset ovat tuttuja aiemmilta vuosilta; mahtavat “kiksit” kisaamisesta ja itsensä tiukoille pistämisestä. Erityisen hienoa oli havaita myös tiimin tuki ja mahtava kaverihenki, sijoitusten ollessa usein kaikkea muuta kuin hyviä.

Kauden 2011 ongelmista huolimatta olen kuitenkin suunnannut taas katseeni kauteen 2012 Team Skinsin väreissä, toivottavasti paremmalla onnella tällä kertaa.

Tiimin osalta ongelmat eivät valitettavasti jääneet tähän, Henri Ojala sairasti nimittäin useamman kuukauden vuodenvaihteen tienoilla, eikä pystynyt harjoittelemaan juuri ollenkaan. Tämä yhdistettynä omiin ongelmiin, tiesi tiimille hyvin vaikeaa alkukautta ja mahdollisesti vaikeaa loppukesääkin. Kuin ihmeen kaupalla Henri oli kuitenkin todella kovassa iskussa heti kauden avauskisassa Rajamäen XCM:ssä ja hyvä isku jatkuikin aina syksyyn asti, jolloin Henri nappasi itselleen uudessa lajissa cyclocrossissa hopeamitalin SM-kisoista.
Ongelmien vastapainoksi tapahtui onneksi myös paljon hyvääkin tiimin kannalta; Simo Sohkanen kehittyi merkittävästi talven aikana ja nousi kauden aikana maastopuolen huippukuskien harvaan joukkoon. Simo laajensi lajivalikoimaansa myös XC:n puolelle, jossa vauhti ja ajotekniikka osoittautuivat todella erinomaisiksi. Harmittavasti voitot kuitenkin välttelivät Simoa koko kauden, toivottavasti tilanne korjautuu kaudella 2012. Jerry Oksman paransi myös vauhtiaan tasaisesti kauden aikana ja loppupuolella Jerry pääsikin vierailemaan podiumilla XC-cupissa. Rankat harjoitusohjelmat ovat siis tuottaneet tulosta ja kaudella 2012 vauhti onkin varmasti jälleen astetta kovempaa. Myös Teemu Selvenius osoitti vauhtinsa parantuneen talven aikana ja kaudelle 2012 myös managerina toimivalta Teemulta odotetaankin vahvaa panosta. Joukkueen nestori; Pasi Pulkkinen oli myös hyvässä iskussa läpi kauden ja nappasi XC-SM:stä pronssimitalin M40-sarjasta.

Kokonaisuutena kausi meni siis kuitenkin hienosti Team Skins:ltä, merkittävimmät saavutukset olivat:

• XCM-joukkuekilpailun voitto
• Tahko-MTB-joukkuekilpailun voitto
• XCM-cupin 1.,2. ja 4. sija
• XC-cupin voitto

Kaudelle 2012 Team Skins lähtee siis jälleen tavoittelemaan vähintään menneiden kausien kaltaisia tuloksia. Vaikka tuloskeskeisyys onkin merkittävä osa kilpaurheilua ja Team Skins:n toimintaa, emme voi kuitenkaan olla unohtamatta hauskaa yhdessäoloa, toisten tsemppaamista ja tukemista heikoilla hetkillä. Nämä seikat ovat osoittautuneet erityisen tärkeiksi tänä vuonna, emmekä tule niitä unohtamaan jatkossakaan. Onkin hienoa olla jäsen näin hienossa pyöräilyjoukkueessa. Pidemmittä puheitta, oikein hyvää alkavaa harjoituskautta kaikille ja muistakaa pitää pieni lepojaksokin kilpailukauden päätteeksi, jotta into fillarointiin säilyy läpi pitkän talven.

Päivän päälähdössä Jussi Rossi erkani muusta kärkiporukasta hetken ajon jälkeen ja nopeasti alkoikin näyttämään että Rossin ylivoimaan tyydyttiin kakkosporukassa ja aloitettiin taktikointi hopeasta. Muutaman kierroksen jälkeen Jussi koki kuitenkin kovia; pyörän takavaihtaja roikkui irrallaan ketjuissa ja edessä oli tekninen keskeytys. Loppukisan jäljelle jäänyt kärkiporukakka ajoi yhdessä, Kanasen Kimmon tehdessä yhden iskun, jonka Henkka kuitenkin ajoi kiinni. Niinpä  kisan ratkaisu jäikin viimeisen kierroksen loppuun…Sami johti porukkaa maalialueelle saavuttaessa, Kimmon ollessa toisena ja Henkan kolmantena. Henkka ohitti Kimmon rohkealla ajolinjalla ennen viimeisiä mutkia, mutta juoksuesteissä Sami oli vikkelämpi ja karkasi vaivatta maalisuoralle saavuttamattomassa johdossa, Henkan jättäessä Kimmon taakseen. Kimmon takana maaliin saapuivat Juha Kangaskokko ja Olli Miettinen.

Kuvia päivän kisasta:

http://jumi.lut.fi/~kuitto/stuff/pyoraily/2011/CX-SM/

Tahkolle matkattiin Lappeenrannasta perjantaina ja fiilis kisan suhteen oli aika hyvä. Kunto tuntui olevan kohtalainen todella vähäisistä treenitunneista huolimatta ja tiimikaverit Simo&Henkka olivat todella kovassa iskussa alkukaudesta. Kisa lähti rivakasti liikkeelle ja sujui ihmeen helposti, kramppeja ei juurikaan tullut ja vauhti riitti yhdeksänteen sijaan. Henkka oli kramppien vaivaamilla jaloillaan kakkonen ja Simo hienosti neljäs. Näillä ajoilla saatiin kaivattu joukkuekisan pokaali kotiin kahden virolaisen joukkueen edestä! Tähän sopi olla tyytyväinen.  Itse tapahtuma oli taas taattua Tahkoa, reitti oli hieno ja keli kohdillaan ja paikalla oli sitä kovin kaipaamaani karnevaalihumua ja ison tapahtuman fiilistä. Tätä näkisi mielellään enemmänkin Suomessa.

Tahkon jälkeen remontin ja muuton deadline painoi pahasti päälle Lintuvaarassa ja en kerinnyt juurikaan lenkkeilemään. Tämä näkyi sitten aika selvästi Hyvinkään XC-SM:ssä, joihin ilmoittauduin kehnon kunnon vuoksi M30-sarjaan jonkunlaisen mitalin toivossa. No, toivo oli turha sillä huomasin heti alussa että sen hetkisellä vauhdilla ei mitaleja tavoitella ilman muiden epäonnistumisia. Vedin letkaa 3,5 kierrosta, kunnes pojille riitti takana ja Maukka, Jari ja Samuli painoivat ohi ja peli oli sitten siinä. Ajoin loput kierrokset sen minkä jaloista irtosi, mutta pojat hoitivat homman kotiin ja ottivat mitalit kotiin tuomisina. Olin siis neljäs ja enemmän kuin pettunyt, mutta harjoittelu huomioiden tuloksen ymmärsi ja hyväksyi hyvin nopeasti. Päätin kuitenkin jatkaa samantien kilpailemista ainakin vuoden, sillä jonkunlainen mitali olisi kiva saada jollakin kaudella.

SM:ien jälkeen ajoin vain pari lenkkiä viikolla ja torstaina huomasin että nythän fillari alkaa taas liikahtamaan. Eka kertaa koko kesässä oli fiilis että pystyn tekemään pyörän päällä lähes mitä vain ja tykittämään kaikki mäet täysiä ylös. Palautuminen näistä tykittelyistä ei ollut ihan viime kauden tasolla välittömästi mäen päälle päästyä, mutta varsin hyvää kuitenkin. Ajelin perjantaina kevyen palauttelun ja lauantaina olikin sitten matkustuspäivä Seinäjoelle. Kisareitti oli taas taattua laatua, eli hieman mudassa rypemistä ja hauskoja polkupätkiä, joiden seassa oli pitkiä pätkiä hiekkateillä tykittelyä. Ampaisin startissa kärkeen ja mäessä ohitse painoi muutama mies, mutta varsin nopeasti kärkeen siirtyi Henkka yksikseen ja harhailun jälkeen kakkosporukan eteen ilmestyi myös Kangaskokon Juha. Kakkosporukka taittoi matkaa suurinpiirtein yhtenäisenä, hieman vaihtelevien kokoonpanoin aina toisen kierroksen loppupuolelle saakka, jolloin aloin suunnittelemaan iskua metsäpolkuosuuksien lähestyessä. Maukka kerkesi iskeä kuitenkin ekalla metsäosuudella, jolloin vauhdista tippui Juha Kangaskokko ja Samuli Saarela. Itse iskin sitten toiselle metsäosuudella ja hieman hakevan ajon vuoksi eroa ei kuitenkaan tullut kuin viitisen sekuntia. Tiesin että nyt pitää joko jatkaa iskua tasaisella ulkoilureitillä tai jättäytyä Simon ja Maukan porukkaan. Päätin jatkaa iskua, mutta pojat painoivat heti loppunousujen alettua ohitse. Tämän jälkeen keskityin vain puristamaan kaiken irti, jottei Juha pääsisi enää ohi. Tiukan väännön ja yhden reittimerkin kaatamisen jälkeen pääsin kuitenkin kurvaamaan loppulaskuun neljännellä sijalla ja kisa oli ohitse. Olipa mukavaa kun fillari nyt vihdoin liikkui kohtalaisesti! Tästä on nyt hyvä jatkaa Kuusankoskelle!

Vaikka olosuhteet olivat viimevuotiseen vesisateeseen verrattuna selvästi paremmat, itse kisa oli kuitenkin selkeästi tuskaisempi kokemus. Viime vuonna maaliin tulin voittajana ja missään vaiheessa kisaa ei tuntunut kovin pahalta…ainakaan näin jälkikäteen mietittynä. Tällä kertaa jalat olivat kuitenkin olleet todella tukkoiset koko viikon ja tämä yhdistettynä helteeseen, teki “tehtävänsä” ja ekan kiekan jälkeen odotinkin vain maaliinpääsyä ja pyöränpesupaikan virkistävää letkua. No, ennen letkulla suoritettavaa huuhtelua piti kuitenkin ajaa kisa loppuun.

Startti tapahtui tavallisen kaavan mukaan maltillisella vauhdilla ulkoilureitillä ja pikkuhiljaa letkan vauhti alkoi kasvamaan. Valitettavasti huomasin hyvin nopeasti pidemmissä nousuissa että päivän jaloilla ei ollut tällä kertaa kärkikahinoihin mitään asiaa ja niinpä katsoin viisaammaksi alkaa ajamaan sitä niin usein mainittua “omaa suoritusta”.  Suurimman osan matkasta roikuin Sami Tyynelän takapyörän tuntumassa ja yritin lievittää ahdinkoa kippailemalla huoltopisteillä vettä päähän. Rehellisesti sanoen tämä 2½ tuntinen oli selkeästi tämän kevään kovin mittelö fillarin päällä. Kolmannen kiekan loppupuoliskolla Sami lisäsi hieman kyytiä ja tipautti meikäläisen ja yhden kiinniajetun miehen peesistään ja maalissa olin sitten itse seitsemäntenä. Sijoitus ei tietenkään tyydyttänyt, mutta ottaen huomioon jalkojen huomattavan tukkoisuuden, piti siihen kuitenkin olla tyytyväinen.

Hetken pesuletkuvilvoittelun jälkeen kävimme pyörittelemässä pienet palauttelut tiimin kanssa ja tsekkailin sykemittarista tietoja; eka kiekka avg 178, toka kiekka avg 177 ja kolmas kiekka avg 180. Nämä siis keskisykkeet kierroksille. Näin korkeat lukemat pelastivat kyllä sitten lopulta päivän; en nimittäin ole saanut kauden aiemmissa kisoissa sykkeitä nousemaan noin korkealle, johtuen varmasti talven olemattomista kovista treeneistä. Jos jalat tästä aukeavat normaaleiksi ja sykkeet nousevat jatkossakin ns. “normaaleiksi, niin pyörähän voi kulkea kohta hieman paremminkin, kenties juuri Tahkolla!

Jyväskylä XCM tulokset:

Täydelliset tulokset: http://www.kotiposti.net/xkarim/

Kuvia:

https://picasaweb.google.com/jypsry/MTBMarathonLaajavuori1162011

http://jyps.kuvat.fi/

Kisa starttasi suhteellisen vauhdikkaasta ja valitsin etuauton takaa hyvän paikan Kimmon ja kumppaneiden tuntumasta. Poluilla siirtymisenkin jälkeen vauhti tuntui ihmeen maltilliselta, joskin teknisissä kohdissa porukka hermoili kovasti. Niinpä yhdessä tälläisessä kohtaa edelle tuli sumppu ja 6-8 ukon kärkiletka pääsi karkuun. Matkaa jatkettiin sitten vaihtelevalla kokoonpanolla rivakkaa kyytiä, erityisesti tasaisilla Paavo junttasi todella hyvää  kyytiä ja kakkoskiekalla itselle tuntematon 29″ ajanut ukko painoi myös pitkät pätkät todella kovaa haipakkaa. Omat jalat tuntuivat kuitenkin suhteellisen hyviltä, vaikka välillä pientä kiristelyä takareisissä tuntuikin. Koitin poistaa kiristelyt juomalla vähän normaalia enemmän ja se tuntuikin toimivan.

Kakkoskiekan pitkällä pyörätieosuudella saatiinkin sitten kärkiletka näköpiiriin ja tiukalla vuorovedolla ukot olivatkin ihan näköpiirissä kun kurvattiin mettään. Painoin metsäosuuden vähän kovempaa kyytiä ja kärkiporukka olikin sitten ajettu kiinni. Tätä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun tipahdin ekaan nousuun letkan vauhdista. Takaa tuli onneksi muutamia miehiä ajoseuraksi, esim. 29″ kuskeja muutama tuntematon ja Heinikainen. 29″-miehet tipauttivat minut ja Heinikaisen täyttömäkeen, mutta loppujen lopuksi ratkaisut jäivät viimeiselle asfalttiosuudelle, jonne yksi 29″ kuski pääsi minua ja Heinikaista ennen. Aina viimeiseen ylämäkeen asti koitin ajaa ukkoa kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vikassa mäessä Heinikainen repäisi vielä irtioton johon pystyin kuitenkin vastaamaan ja ohitin Heinikaisen viimeisessä mutkassa ja hävisin 29″ kuskille lopulta vaivaiset 2 sekuntia. Lopputuloksena 8. sija jota voi pitää tällä hetkellä oikein hyvänä sijoituksena ja vielä tärkeämpää oli huomata jalkojenkin toimivan taas hieman aiempia kisoja paremmin. Seuraava kisa kalenterissa onkin sitten Jyväskylän XCM, josta lähdetään hakemaan taas astetta parempaa vauhtia!

Kuvia:

http://halosonic.org/Valokuvat/KorsoMTB2011/

https://picasaweb.google.com/102638132152276649172/MTBMARATHONKORSOKAIKU50VJUHLAKILPAILUXCMMarathonCup2OsakilpailuSu2952011#

Kiitokset kuvaajille!

Tulokset, Korso MTB-Marathon, täydelliset tulokset: http://resultservice.fi/korso_2011/?action=show&sarja=MARATONM

1.   Kimmo  Kananen              Velositor                         2.18.50
2.   Riivo Schumann             Investment Agency team            2.18.51         +1
3.   Alexander Lomakin           Pietari                           2.18.57         +7
4.   Mikko Vastaranta            Team Continental                  2.19.37        +46
5.   Simo Sohkanen              Team Skins /Hypy                  2.19.49        +59
6.   Juho Saarinen              TWD                               2.19.56      +1.06
7.   Denis Kabanen               Petroskoi                         2.21.20      +2.30
8.   Antti Kuitto                Team Skins /Hypy                  2.21.22      +2.32
9.   Jari Heinikainen           TWD                               2.21.24      +2.33
10.  Jaakko Sorvinto             CC Picaro                         2.22.26      +3.35
11.  Mauri Viitamaa              Kaupin Kanuunat                   2.22.27      +3.37
12.  Samuli Saarela              Kokkola                           2.22.41      +3.51
13.  Samuel Pökälä              Asikkalan Raikas                  2.22.43      +3.52
14.  Paavo Hiltunen              Team Continental                  2.22.44      +3.54
15.  Ville Toivonen             Taipalsaaren Veikot               2.23.00      +4.10
16.  Jukka Isotalo               Kaupin Kanuunat                   2.23.08      +4.18
17.  Juha Kangaskokko           CC Picaro                         2.23.56      +5.06
18.  Valtteri Repo              CC Picaro                         2.24.13      +5.22
19.  Jarkko Pakkanen             Kaupin Kanuunat                   2.24.21      +5.31
20.  Sauli Pihamaa              Sysmän Sisu                       2.24.43      +5.53
21.  Niko Vironen                TWD                               2.24.53      +6.03
22.  Ville Mäkelä                Espoo                             2.26.35      +7.44
23.  Panu Vainio                CCH                               2.28.46      +9.55
24.  Teemu Selvenius            Team Skins /Hypy                  2.29.13     +10.23

Päivän aluksi  ajettiin aika-ajo hieman Hyvinkäätä pidemmällä reitillä ja sen jälkeen yhteislähtökisa. Aika-ajo meni suhteellisen hyvin ja ainoastaan Henkka ja Simo pääsivät tekemään kunnon eroja. No, itse kisassa paukkasin heti Henkan kanssa kärkeen ja ekan mäen päällä Henkka sitten lähti omille teilleen. Tämän jälkeen päästin Simon ja Ollin ohitse ja rupesin ajamaan ehkä hieman lähempänä omaa vauhtiani. Tämä vauhti ei kuitenkaan vieläkään oikein ole kovin hyvä, niinpä ohi valui tasaisesti muutama ukko silloin tällöin. Vikalla kiekalla taakse ilmestyi hiostamaan Maukka, jolloin sekuntien laskeminen alkoi. Olin voittanut Maukkaa about 10sekuntia aika-ajossa, eli tämä ero tulisi saada pidettyä maaliin asti jotta voittaisin Maukan kokonaiskisassa. No, Maukka paukkasi kuitenkin ohitse kuin vuorikauris kevätlaitumilla ja sitten homma menikin jännäksi ja jalkoja alkoi hapottamaan kun koitin pitää Maukan eron mahdollisimman pienenä. Sitten yllättäen Halmeen Samuel tekikin pyöräremonttia vikan kiekan lopussa ja hetken päästä myös Maukka stoppasi ja rupesi päästelemään ärräpäitä ketjuhommien parissa. No, jälleen kerran huomasin hyvin että kisat kannattaa aina ajaa ns. “loppuun asti” täysiä, sillä ikinä ei tiedä mitä voi käydä. Väänsin loppumetrit  maaliin täysillä ja korjasin kotiin välttävän kuudennen sijan.

Jälkikäteen mietittynä täysjoustolla ajo olisi mennyt jonkun verran jouhevammin tuolla radalla, nykykunnolla kun jäykkiksellä ajaminen on turhan paljon satulassa pomppimista, mikä tuntui hidastavan vauhtia ja väsyttävän kuskia turhan paljon. No, Korson rata viikon päästä sopiikin sitten paremmin jäykkikselle. Vaikka oma suoritustaso ei niin huippu ollutkaan, niin erinomaisia hienoja juttuja olivat Pertun ja erityisesti Hypyn Sakari Lehtisen hienot ajot! Pojat menivät todella kovaa ja erityisesti Sakarin ajo oli todella nätin ja vaivattoman näköistä. Hienoa että uusia todella nopeita nuoria on tulossa pistämään aikuisille kampoihin!

Tulokset:

http://www.teamvelocycling.com/kilpailut/lieto_xco_2011/POP_Liedon_Osuuspankki_XCO_Tulokset_kokonaistulokset.pdf

Kuvia:

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.168929016501985.42160.100001546635568&l=ee0d72363b